Fucked up

Hejssaaannmmn ! Tää päivä alko vituttavissa merkeissä. Heräsin siihen kun pikkuveljeni puhui mutsille että "PYYÄN MUMMOLTA 140 EUROO SITTE" ja mua ärsyttää se sen itsekkyys ja se et sitä lellitään. Mua ärsyttää kun se menee sinne mummolaan vaan siks et se sais rahaa millon mihinki ja noinkin paljon. Ja kun sen mummo haluis että Jere menis sinne kattomaan sitä ja puhumaan sen kanssa ja auttamaan ja muuta mitä yleensä mummon kanssa voi tehdä, mut jere kun on tollanen ni .. huoh mun käy vaan sääliks mummo parkaa : < 


Lisäks oon silleen semi kateellinen Jerelle kun sen faija on vitun rikas ni se ostelee vaa tietokoneet ja kitaran ja rummut ja pleikkarin Jerelle. NNOH, Jere ei osannu soittaa kitaraa, eikä sen kärsivällisyys riittäny opetteluun, joten mä soitin sitä. Se oli sinäänsä siis siirtynyt mun omistukseen, niin Jeren isä haki sen ja myi sen koska Jeree ei kiinnostanu se.. Samalla se myi mun elämän. Loppujen lopuks se myi ne rummutki.. MUTTA mistä mä saan rahaa? -En mistään. Mulla on vaan mutsi joka antaa mulle lauantaisin 3e, mikä ei riitä mun elämiseen. Mun pitää ostaa omat ruuat koska äiti syö töissä ja se riittää sille, joten sen ei tarvii syödä enää kun se tulee töistä, mutta tässä kohtaa se unohtaa että entä minä? Mä käyn koulua ja syön jossain 10-12 aikaan mutta jos pääsen neljän aikoihin ni onhan mulla jo aika nälkä. Sen ansiosta oon näin laiha kun mulla ei oo rahaa ostaa ruokaa. Eli näin tää jako voi mennä perheenkin kesken aika hajonnaisesti. Perheen kuopus on porvari, keskimmäinen on niin rutiköyhä että kuolee kohta nälkään, Jesse ei asu kotona, mutta sekin saa jo palkkaa ja kaupunki maksaa sen kämpän ku se on Espoolla töissä, äiti on taas pienituloinen.


Eli nyt kannattaa arvostaa perhettänne, jos et näe nälkää, jos sua ei hakata ja jos sua ei syytetä joka asiasta kuten siitä ettei kaupunki oo hiekottanut tietä. Noh, takaisin asiaan. Söin leipää ja lähdin keskustaan. Siellä olo parani, mutta sitten Kallen (poikaystäväni) piti lähteä kotona käymään sillä hän oli menossa illalla Santerin luokse juomaan ja viettämään iltaa. Santeri oli myös mun kaveri. Siinä aloin miettimään, että eihän mulla oikeesti ole ketään muita kavereita kun Kalle. Mulla ei oo ketään, Santeri ei ollut puhunut mulle kuukauteen, ketään ei oikeestaan kiinnostanut. Mua ei ikinä pyydetty yhtään mihinkään ja mun kanssa oltiin vaan jos kukaan muu ei päässyt. Jotkut häpeilee mua, ja se vituttaa mua. Tekee mieli itkee kun mietin et mulla ei oo mitään eikä ketään ja kaikki menee päin persettä kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Kaikki viedään pois, unelmat lytätään. Kukaan ei halua tuntee mua, oon vaan joku vitun korvike.

Start

Moi!

Tein tänne blogin koska haluan purkaa jonnekkin mun ajatuksii ja muuta kivaa >8) (olipa laimee alku) No siis en osaa kovin käyttää tätä bloggeria enkä löydä esim. sitä missä pystyy kirjottaa "lisää minusta" ja laittaa oman kuvan yms.. MUTTA SIIS oon Nora, 16 vuotias tyttö, puoliksi walesilainen, puoliksi suomalainen, opiskelen tällä hetkellä kokiksi amiksessa, mutta en usko että mua tullaan näkemään töissä keittiössä (ainakaan kovin kauaa.) 

Suurin haaveeni on ollut jo 4 vuotiaasta asti tulla muusikoksi. Olen laulanut koko elämäni ja lisäksi soitan bassoa, rumpuja sekä jotenkin kitaraa. Olen kahden bändin jäsen. Toisen nimi on Waking The Failure (tai siis työnimi, nimi luultavasti vaihtuu ennen kesää). WTF'een (haha ironista älysin vasta lyhenteen toisen merkityksen what the fuck =D) keskityn paremmin ja toinen bändini on tavallaan sivuprojekti (vaikka olen ollut siinä kauemmin) Mutta siis WTF'ssa toimin päälaulajana ja basistina. Toinen bändini on Anything Can Happen In The Next Half Hour, joka on saanut nimensä Enter Shikarin samannimisestä biisistä. ACHITNHH ottaa vaikutteita edellämainitusta mm. Enter Shikarista ja A Day To Rememberistä ja Waking The Failuren musiikissa kuullaan monenlaisia eri tyylejä kuten deathcore, pop, postcore, punk, electrional, dance yms kivaa.

Perheeseen kuuluu äiti (jonka yhteiselo ei ole mikään maailman helpoin juttu), pikkuveli Jere (meillä on eri isät ja jerellä on taipumus olla väkivaltainen aina välillä) ja isoveli Jesse (sama isä. Jesse on maailman ihanin veli ja puolustaa mua). Lisäksi mulla on kuollut pikkusisko Veera (sama isä, ja sama äiti kuin Jessellä). Veera kuoli itsemurhaan 25.11.2009. Veera oli mun paras ystävä (kun ei mulla oikeen ollut muita ystäviä) ja jaettiin kaikki ilot ja surut. Tunsin olevani kokonainen Veeran seurassa. Ja sitten toki aivan ihana koirani Kira <3

Kuitenkin tavoitteena tähän blogiin ois kerätä kuvia tulevasta kiertueesta, tärkeistä ihmisistä, tehdyistä jutuista ja oikeestaan muustakin sekä kertoo päivän tapahtumia, suunnitelmia ja muuta. Eli aika sekalaista asiaa tulossa. Toisaalta, mä oonkin vähän sekava (:

 hwyl fawr am y tro!  (=See you!)